Opioidiriippuvaisille henkilöille tarkoitettu lääkeavusteinen psykososiaalinen hoito, tutummin korvaushoito, koskettaa yhä useampaa meistä. Korvaushoitopotilaiden määrä on kasvanut merkittävästi ja sen myötä myös korvaushoidossa olevien ihmisten läheisten määrä. Korvaushoito jakaa usein mielipiteitä ja siihen liittyy joskus myös ennakkoluuloja. Sininauhaliitto järjesti 13.11.2024 aihetta koskevan webinaarin, joka on tarkoitettu sekä läheisille että kaikille aiheesta kiinnostuneille. Läheistyön kehittäjä Irene Komu haastatteli sairaanhoitajaa ja teologian maisteria Emma Häkkistä sekä korvaushoidon kokemusasiantuntijaa Carlosta.
Korvaushoidon lähtökohdat, tavoitteet ja säännöt
A-klinikka Oy:n korvaushoitoklinikalla työskentelevä Emma Häkkinen kertoi, että korvaushoitoon päästäkseen ihmisellä täytyy olla pätevöityneen lääkärin todentama opioidiriippuvuus. Korvaushoito on lakisääteistä, ja sitä ohjaavat korvaushoitoasetus (STM) ja käypähoitosuositus. Korvaushoitoa voidaan antaa myös tukihoitona jotakin somaattista sairautta hoidettaessa, jotta sairaus saadaan hoidettua eikä potilas keskeytä hoitoa opioidiriippuvuutensa vuoksi. Paikkakunnasta ja opioidiriippuvaisten määrästä riippuen korvaushoitoon pääsyn kriteerit ja edellytykset voivat vaihdella.
Koska korvaushoito on sairauden hoitoa, sen piirissä olevia kutsutaan potilaiksi. Samasta syystä ei korvaushoidon rinnalla ilmenevää päihteiden käyttöä kutsuta oheiskäytöksi, vaan päihdekäytöksi. Korvaushoitolääke ei ole päihdekäyttöä, vaan lääke sairauden hoitoon.
Korvaushoito jaotellaan kahdenlaisiin tavoitteisiin. Kuntouttavan korvaushoidon tavoite on täyspäihteettömyys. Haittoja vähentävässä korvaushoidossa päihdekäyttö sallitaan siten, että potilaan täytyy olla kuitenkin lääkityskuntoinen korvaushoidon antamisen hetkellä. Lääkityskuntoisuus tarkoittaa sitä, että potilaan tulee olla voinniltaan ja tajunnan tasoltaan riittävän hyväkuntoinen, jotta korvaushoitolääkkeen antaminen ei ole hänelle vaaraksi. Vähintään yksi hoitaja tekee aina kliinisen arvion potilaan voinnista.
Klinikoille on määritelty suosituksia säännöistä, joihin korvaushoitopotilaiden tulee sitoutua klinikalla asioidessaan. Säännöissä pyritään yksilölliseen hoitoon, mutta on myös kaikkia sitovia yhteisiä sääntöjä. Ensinnäkin täytyy sitoutua niihin kellonaikoihin, jolloin lääke annetaan. Poissaolosta koituu seurauksia, kuten hoidon tiivistystä ja voinnin seuraamisen tehostamista. Säännöissä määritellään, että osana hoidon arviointia tullaan tekemään huumeseuloja sekä pistojälkitarkastuksia. Lisäksi jos potilaalla on lapsia, kerrotaan, missä tilanteissa korvaushoitoklinikan henkilökunnalla on virkavelvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.
Mistä korvaushoito koostuu?
Erilaisia tapoja toteuttaa korvaushoitoa on tablettimuotoinen lääke tai nopeammin sulautuva kielen alle asetettava filmi, liuos tai injektio. Lääkemuoto valikoituu yksilöllisen arvion perusteella ja siihen vaikuttaa muun muassa potilaan elämäntilanne.
Korvaushoitosuositukset linjaavat, ettei korvaushoito saa olla pelkkää lääkehoitoa. Psykososiaalinen tuki on tärkeä osa korvaushoitoa ja sitä määrittää usein jokin viitekehys, kuten esimerkiksi toipumisorientaatio. Potilaille tarjotaan esimerkiksi tukikeskusteluita sekä toiminnallisiin riippuvuuksiin ja neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvää tukea. Tuen antamista helpottaa, jos päihdekäyttö on mahdollisimman vähäistä. Psykososiaalisen tuen riittävyys voi vaihdella eri alueilla resursseistakin riippuen, mutta osa potilaista myös jättää hyödyntämättä lääkehoidon lisäksi tarjolla olevan tuen.
Miten korvaushoidon voi lopettaa ja miten läheiset otetaan huomioon hoidossa?
Korvaushoidon lopettamisesta ei puhuta potilaiden kanssa automaattisesti, vaan ainoastaan silloin, jos potilas itse tuo asian esiin. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa lopettaa hoidon omasta tahdosta, ja niistä lopettamisista 20 % menee suunnitellusti kuntoutumistavoitteiden mukaisesti.
Emma Häkkinen kertoo, ettei läheisten kohtaamiseen ole suoranaisesti varattu resursseja korvaushoitoklinikoilla, mutta silti heitä tavataan, etenkin nuorten potilaiden rinnalla. Tyypillisin läheinen on äiti tai isä. Läheiset ovat tervetulleita potilaan mukaan lääkärin tai omahoitajan vastaanotolle, mutta heidän mukanaolonsa on aina lopulta potilaan päätettävissä.
Kokemuksia korvaushoidosta
Carlos kävi läpi omaa tarinaansa päihteidenkäytön ja korvaushoidon kokemusten kautta. Hänellä oli lapsuudessaan erinäisistä syistä turvattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Hän alkoi käyttää 12-vuotiaana ensin tupakkaa, sitten alkoholia ja kannabista. 18-vuotiaana mukaan tulivat opioidit.
Carlos hakeutui korvaushoitoon terveyskeskuksen kautta v. 2019. Viiteen vuoteen on mahtunut vaihtelevasti päihdekäyttöä, mutta isäksi tulo on tuonut mukanaan halun muuttaa elämäntyyliä ja lopettaa päihteidenkäyttö. Viimeiset puolitoista vuotta Carlos onkin ollut raittiina ja kiinni toipumisessa.
Korvaushoito alkoi Carloksen kohdalla kuntouttavin tavoittein, mutta hänellä on ollut kokemusta välillä myös haittoja vähentävästä korvaushoidosta. Emma Häkkinen tähdentää, että joskus kuntouttavat tavoitteet voivatkin olla liikaa elämäntilanteeseen nähden, ja haittoja vähentävään korvaushoitoon pääseminen voi tuntua helpotukselta. Jatkuvan pyristelyn sijaan potilas voi hakea haittoja vähentävän korvaushoidon kautta muunlaista tasapainoa elämäänsä, kun tavoitteet on asetettu sopivammiksi.
Raittiutensa aikana Carlos on hakeutunut omatoimisesti erilaisiin vertaistukiryhmiin, joista hän on saanut tukea ja kokemuksen siitä, ettei ole yksin raittiutensa kanssa. Vertaistuen rinnalla Carlos on aloittanut opiskelut Keijo-kokemusasiantuntijakoulutuksessa Laurean ammattikorkeakoulun ohjauksessa.
Miten korvaushoito voi vaikuttaa arkeen ja elämänlaatuun?
Carloksen kokemuksen mukaan korvaushoito voi olla hyvä tapa vähitellen lopettaa päihteidenkäyttö ja päästä takaisin kiinni normaaliin elämään. Emma Häkkisen mukaan korvaushoidossa tavoitellaan aluksi tilanteen tasaantumista, jotta liitännäishaitat vähenisivät. Tasaantumisen jälkeen päästään hoitamaan myös muita riippuvuuksia.
Katukaupassa tarjolla olevien huumeiden käytön väheneminen korvaushoidon myötä on jo itsessään merkittävä hyöty, sillä koskaan ei voi olla varma, mitä aineet pitävät sisällään. Suonensisäisen käytön loputtua pistosinfektiot ja niiden myötä sairaalahoidon tarve vähenee. Myös esimerkiksi omaisuus- ja huumaisainerikokset ovat tutkitusti vähentyneet korvaushoidon ansiosta.
Tutkimukset osoittavat, että korvaushoidon piirissä olevien opioidiriippuvaisten huumekuolemat ovat merkittävästi vähentyneet. Korvaushoidon etuna on myös se, että korvaushoidon piirissä oleva pääsee nopeammin muun hoidon piiriin, esimerkiksi vieroitus- tai psykiatristen sairauksien hoitoon.
Emma Häkkinen muistuttaa, että joillekin korvaushoitoklinikka voi olla ainoa paikka, jonne he ovat koko elämänsä aikana kunnolla kiinnittyneet. Tutut hoitajat ovat tärkeä kontakti monille korvaushoidossa oleville, ja säännölliset käynnit tuovat rytmiä sekä struktuuria elämään. Kun inhimillinen kärsimys helpottuu ja elämäntilanne tasaantuu, heijastuu se lopulta aina hyvänä myös potilaan läheisten vointiin.
Webinaari on katsottavissa Sininauhaliiton YouTube-kanavalla.
Emma Häkkisen käyttämät lähteet:
THL: Päihdetilastollinen vuosikirja 2023
Opioidikorvaushoidon hoitosuositus, Päihdelääketieteen yhdistys 2023. Toim. Margareeta Häkkinen
THL: Kuntouttavan ja haittoja vähentävän opioidikorvaushoidon toteutuksen eroja vuonna 2019. Tutkimuksesta tiiviisti 48/2022 Airi Partanen ym.
THL: Opioidikorvaushoidossa olleiden potilaiden hoitoon pääsy ja hoidon päättyminen vuonna 2019. Tutkimuksesta tiiviisti 34/2022
Lääkärilehti: Opioidikorvaushoidossa olevien määrä on jatkanut kasvuaan. Suomen lääkärilehti 2022/77, Airi Partanen ym.
STM: stm.fi/ hoitotakuu
Korvaushoidon nykytilanne ja haasteet Suomessa. Kaarlo Simojoki 2023. Parempaa päihdepolitiikkaa: rangaistuksista hoidon poluille. Gaudeamus, Helsinki, K.Nuotio, K.S & E. Yli-Hemminki (toim.).
