Kaikille kesä ei ole pelkkää aurinkoa ja jäätelön syöntiä. Monen päihteidenkäyttö runsastuu kesällä, mikä voi olla läheiselle erityisen kuormittavaa. Sininauhaliiton läheistyön kehittäjä Irene Komu kertoo, miten kuormittavasta tilanteesta huolimatta omaan kesään voi luoda pysähtymisen ja levon hetkiä.
Kesä on täällä nyt – kaikki se valo ja lämpö, jota on kauan odotettu. Moni meistä on saattanut sinnitellä kesän kynnykselle lähes maitohapoilla. Ajatuksissa siintelee kaikki se mukava, mitä olemme mielessämme kesään sijoittaneet – joskus toiveita on hengästyttävän paljon. Toisinaan mielessä saattaa olla ainoastaan levon tarve.
Muistan hyvin erään kesäloman alun, jolloin olin niin väsyksissä, etten jaksanut suunnitella kesän varalle mitään mukavaa. Kaipasin ensisijaisesti lepoa ja rauhaa, mutta ne tuntuivat olevan saavuttamattomissa. Elämäntilanteeni oli läheisen sairauden vuoksi niin kuormittava, että toivon pilkahdukset olivat hienosta kesästä huolimatta kateissa.
Myötätuntouupumus vie voimat
Raahauduin työterveyspsykologin vastaanotolle. Pitkä mies ojensi suuren kouransa ja kehotti nojatuoliin istumaan. Kuuntelin hänen ystävällistä puhettaan myötätuntostressistä ja -uupumuksesta ja aloin ymmärtää tilannettani paremmin.
Myötätuntouupumus yhdistetään yleensä auttamistyötä tekevän ammattilaisen tunnekuormitukseen. Samankaltaisia tunteita ja yli voimien käyvää kuormitusta voivat kokea esimerkiksi omaishoitajat ja päihteitä haitallisesti käyttävien läheiset.
Oman vaikeutensa päihteidenkäyttäjän läheisen tilanteeseen tuo se, että päihderiippuvaisen ihmisen toiminta on läheisen kannalta arvaamatonta ja katastrofialtista. Sairastunutta on vaikea auttaa ja voi olla pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin hän on täysin hoidon ulottumattomissa. Kesällä päihteiden käyttö saattaa voimistua, mikä lisää läheisen huolta. Mistä löytyisi lepoa ja kesäfiiliksiä väsyneelle läheiselle?
Mitä sinä kaipaat kesääsi?
Työterveyspsykologin kysymykset ja sanat jäivät mieleen. Tarjoilen niitä myös sinulle, lukijani, jos et tässä hetkessä pysty kevyin mielin kirmaamaan kesälaitumille.
1) Olisiko mahdollista, edes välillä, ottaa jollakin tavalla etäisyyttä kuormittavasta huolesta ja saada pieniä irrottautumisen hetkiä?
2) Onko sinun mahdollista nähdä, että sinä teet jo paljon ja se on riittävää? Me emme loppupeleissä ole vastuussa toistemme terveydestä ja elämästä.
3) Mitkä asiat ovat sinulle palauttavia ja tuovat voimia? Hakeudu mahdollisuuksien mukaan näiden asioiden äärelle.
Tuona vaikeana kesänä minusta tuntui lohdulliselta hankkiutua venelaiturin tuntumaan kuuntelemaan lokkien kirkunaa ja purjeveneiden köysien kalketta mastoja vasten. Sinisen taivaan tuijottelu laiturilla selällään, koiran kuuman turkin tuoksu ja tuntu sekä veden ääni rauhoittivat.
Mitä pieniä kesäasioita sinä olet erityisesti kaivannut? Torikahveja, puistokonserttia, mökkilaituria, ystävän tapaamista, riippukeinua, kesärientoja? Ennättäisitkö sinä istua tai loikoilla mitään tekemättä varpaat rantavedessä, kuumassa hiekassa, rosoisella kalliolla tai viileällä nurmikolla? Saisitko sinä hetken vain olla ja hengitellä?
Omannäköisiä lepoa tuottavia hetkiä kesääsi!
Kirjoittaja on Sininauhaliiton läheistyön kehittäjä, joka pyrkii työssään edistämään läheisten hyvinvointia ja asemaa yhteiskunnassa.
Kuva: Jeremy Thomas /Unsplash
