Päihteiden ongelmallista käyttöä pidetään tunne-elämän sairautena. Päihderiippuvaisen ihmisen onkin usein vaikea tunnistaa ja kohdata omia tunteitaan. Tunteiden kohtaamisen sijaan päihderiippuvainen ihminen hakee apua kemiallisista aineista, joilla hän voi tukahduttaa tai nostattaa tunteita tarpeen mukaan.
”Kiltistä ja ystävällisestä, toiset huomioon ottavasta pojastamme tulee huumeissa itsekeskeinen ja omahyväinen ääliö. On ollut vaikeaa hyväksyä sitä, kuinka upeasta pojasta voi kuoriutua hirviö.”
Päihderiippuvuus ei johdu ihmisen heikkoluonteisuudesta tai siitä, että tämä on huonosti kasvatettu, vaan koska päihde on helppo ja nopea reitti hyvään oloon. Riippuvuus syntyy toiston kautta, kun rentoa oloa tai iloa haetaan toistuvasti päihteestä.
Riippuvuuden edetessä päihteeseen turvaudutaan kaikkien tunteiden kohdalla: iloisena, surullisena, tai muuten vain, varmuuden vuoksi. Päihteestä tulee ihmisen ensisijainen turva ja sillä pyritään muuttamaan ja hallitsemaan tunteita. Samalla muut, pitkällä tähtäimellä toimivammat keinot tunteiden käsittelyyn heikkenevät.
Päihteestä tulee perustarve
Meillä kaikilla on perustarpeita, jotka tulee tyydyttää, kuten nälkä, itsesuojeluvaisto tai rakkaasta ihmisestä, kuten lapsesta huolehtiminen. Päihderiippuvuudessa päihteestä, kuten alkoholista tai huumeesta, tulee riippuvaiselle perustarve. Päihteen saaminen on riippuvaiselle yhtä tärkeää kuin vaikkapa tarve syödä.
Kun päihdettä käytetään riittävän pitkään ja usein, tarpeesta saada päihdettä tulee ihmisen alkuperäisiä perustarpeita vahvempi. On yksilöllistä, missä ajassa tarve saada päihdettä ylittää muut perustarpeet.
Päihderiippuvainen kärsii syyllisyydestä ja häpeästä
Päihteiden ongelmallinen käyttö aiheuttaa paljon negatiivisia tunteita, vaikka päihteidenkäytöllä pyritään usein nimenomaan vaimentamaan ikäviä tunteita ja helpottamaan omaa oloa.
Päihteidenkäytöstä johtuva itsekontrollin puute ja typerä käytös saattavat hävettää riippuvaista. Ihminen kokee syyllisyyttä, koska tietää toimivansa väärin ja häpeää, koska kokee, ettei sovi ympäristöönsä.
Syyllisyyden ja häpeän vuoksi riippuvainen kokee tarpeelliseksi vähätellä omaa käytöstään. Ikäviä tunteita hän paikkaa uudella annoksella päihdettä.
Samat häpeän ja syyllisyyden tunteet tarttuvat myös läheiseen. Läheinen saattaakin selitellä ja piilotella päihteiden käytön negatiivisia seurauksia. Tilanne kärjistyy entisestään, jos ympäristö syyllistää, paheksuu tai tuomitsee päihteitä ongelmallisesti käyttävää ihmistä tai hänen läheisiään. Riippuvainen ihminen ja hänen läheisensä alkavat helposti eristäytyä muista sen sijaan, että he uskaltaisivat hakea apua.
Häpeä synnyttää ylimielisyyttä
Häpeästä seuraa tarve myös tilanteen vähättelylle, joka voi näkyä riippuvuuteen sairastuneen ihmisen ylimielisenä käytöksenä. Riippuvuuteen sairastunut ihminen saattaa vähätellä muiden tarjoamaa tai antamaa apua, sekä olla hyvin kiittämätön saamastaan avusta. Tämä voi hämmentää läheisiä.
Riippuvainen ihminen syyllistää helposti läheisiään omasta tilanteestaan. Tilanne nostaa läheisessä negatiivisia tunteita, ja toivetta riippuvuusongelman ratkeamisesta. Läheinen saattaakin etsiä ratkaisua esimerkiksi painostamalla tai syyttämällä riippuvaista. Hän voi myös yrittää saada päihteidenkäytön loppumaan vetoamalla riippuvaiseen tai kontrolloimalla häntä.
Lähteet:
Nokela, Matti (2020). Seireenien kutsu. Riippuvuudet ja niistä irtautuminen. Basam Books.