Päihderiippuvuus, päihdeongelma, päihteiden haitallinen käyttö. Päihteiden haitallista ja pakonomaista käyttöä voidaan kuvata monin eri termein.
Joissain yhteyksissä päihderiippuvuus saatetaan määritellä haitallisen käytön jatkumoksi. Kaikilla edellä mainituilla termeillä kuvataan kuitenkin tilannetta, jossa ihmisen päihteiden käyttö aiheuttaa haittaa hänelle itselleen ja/tai läheisilleen ja päihteiden käyttöä on vaikea hallita.
Haitallisen käytön ja riippuvuussairauden rajaa on vaikea määritellä. Läheistä koskettavat usein samat kysymykset on kyse sitten ongelmakäytöstä tai diagnosoidusta sairaudesta. Seuraavaksi kuvaamme haitallista päihteidenkäyttöä sairauden näkökulmasta.
Päihderiippuvuus on sairaus, jossa tarve saada päihteitä on muodostunut keskeiseksi tekijäksi ihmisen elämässä. Päihderiippuvuudella tarkoitetaan kemiallista, psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta tiettyyn aineeseen.
Riippuvainen henkilö on kyvytön hallitsemaan päihteen käyttöä ja kärsii vieroitusoireista käytön lopettamisen yhteydessä. Riippuvuuteen sairastuneen henkilön kaikki tekeminen tähtää päihteen saamiseen.
”Isäni ei ollut paha ihminen. Hänet tuhosi sairaus nimeltä alkoholismi. Hän ei ollut enää minun isäni, vaan alkoholisti.”
”Mistä tiedän, onko lapseni huumeidenkäyttäjä?”
Sanalla ”päihde” tarkoitetaan päihdyttäviä aineita: kuten alkoholia, laittomia huumeita, korvikkeita, liuottimia ja keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita. Päihderiippuvuus voi ilmetä alkoholin, lääkkeiden, huumausaineiden tai monien aineiden yhteiskäyttönä.
Kun puhutaan huumeista, on hyvä muistaa, että pelkkä huumeen kokeilu ei välttämättä johda väärinkäyttöön. Huumeiden kokeilu voi kuitenkin aineesta ja ympäristöstä riippuen altistaa ongelmakäytölle. Päihteiden viihdekäyttö voi myös johtaa riippuvuuteen, kun keho oppii toiston kautta, että hyvä olo on mahdollista saavuttaa helposti ja nopeasti.
Lääkkeiden väärinkäytössä reseptillä määrättäviä lääkkeitä otetaan suositusta suurempina annoksina tai eri tarkoitukseen, kun lääkkeet on määrätty. Ongelmakäyttäjä voi käyttää lääkettä myös ilman lääkärin määräystä.
Sekakäytöstä puhutaan silloin, kun henkilö käyttää useampaa päihdyttävää ainetta joko samaan aikaan tai erikseen. Sekakäyttö voi käytännössä tarkoittaa, että alkoholin tai amfetamiinin käytön jälkeen otetaan rauhoittavia lääkeaineita, jotka auttavat huonoon oloon tai ylivilkkauteen.
”Miten tunnistan päihderiippuvuuden?”
Riippuvuus päihteistä voi vallata ihmisen mielen lähes huomaamatta. Esimerkiksi alkoholiongelma syntyy usein hitaasti ja pitkän ajan kuluessa, jolloin ongelman tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Toisinaan kasvanut päihteidenkäyttö tuo mukaan äkillisen kriisin, jonka nyrjäyttää päihteitä ongelmallisesti käyttävän ihmisen elämän sijoiltaan. Päihderiippuvuus onkin helpompi tunnistaa, jos riippuvaiselle ihmisille sattuu jatkuvasti tapaturmia tai hänen terveytensä alkaa silminnähden rapistua.
Päihteidenkäytön lisääntyessä ongelmat alkavat kasaantua muillakin elämänalueilla ja käytön vaikutukset ulottuvat ympärillä oleviin läheisiin.
”Miksi ihmisestä tulee päihdeongelmainen?”
Kukaan ei synny päihderiippuvaiseksi. Päihderiippuvuuden syntyyn vaikuttavat lukuisat eri tekijät, kuten perhetausta, perinnöllinen alttius riippuvuuteen, yhteiskunnallinen tilanne ja elämänmuutokset sekä riippuvuuteen sairastuneen ihmisen omat elämänkokemukset.
Monesti omaan elämään liittyvät haasteet voivat vaikuttaa riippuvuuden syntymiseen. Tällaisia kriittisiä elämänkokemuksia voivat olla erot, työttömyys, sairastumiset tai läheisen ihmisen menetykset. Usein taustalla voi olla monien ongelmien kasaantuminen. Toisinaan yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, kuten työelämän muutokset tai vaatimukset, voivat olla liikaa.
Sillä, miten lapsuuden perheessä suhtaudutaan päihteisiin, on merkitystä. Myös ympäristön päihdemyönteisyys, kuten lähipiirissä vallitseva alkoholikulttuuri, vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ihmisestä normaalilta.
Kaveripiiri vaikuttaa ongelman syntyyn
Yleensä päihteitä käytetään muiden seurassa. Päihderiippuvuuden ohella ihmiselle voi rakentua myös sosiaalinen riippuvuus siihen ryhmään, jossa päihdettä käytetään. Sillä, millaiseen kaveripiiriin on päätynyt sekä millaisia käyttökokemuksia on oppinut nuoruudessa, on merkittävä vaikutus päihderiippuvuuden syntyyn.
Jos kaveriporukan tai muun ihmiselle tärkeän ryhmän ajanviettoon kuuluu kiinteästi päihteidenkäyttö, voi päihteistä kieltäytyvä ihminen jäädä porukan ulkopuolelle. Erityisesti nuorella iällä sosiaaliset kontaktit ovat niin tärkeitä, että pelko kaveripiirin ulkopuolelle joutumisesta voi lisätä sosiaalista painetta päihteidenkäyttöön.
Oppimisvaikeudet altistavat ongelmalliselle päihteidenkäytölle
Oppimisvaikeudet tai tarkkaavaisuuden haasteet voivat tehdä koulusta tai työelämästä tuskallisen hankalaa. Jos ihminen ei saa tarvitsemaansa tukea peruskoulussa, hän on vaarassa jäädä sivuun jatko-opinnoista ja työelämästä, ja voi siten jäädä syrjään yhteiskunnasta. Syrjään jääminen taas lisää alttiutta päihteiden ongelmakäytölle.
Lapsena sairastetut pitkäaikaiset sairaudet tai muu stressi, kuten koulukiusaaminen, vaikuttavat siihen, millainen minäkäsitys ihmiselle muodostuu. Jos käsitys itsestä on negatiivisesti sävyttynyt, on helppo hakeutua seuraan, jossa epämiellyttäviä tunteita turrutetaan päihteillä.
”Äidilläni on alkoholiongelma. Miten saisin hänet hakemaan apua?”
Päihteiden ongelmakäytön myötä kiristyneeseen tilanteeseen tulisi hakea apua siten, että riippuvainen henkilö ja läheiset saisivat tukea yhdessä ja erikseen. Rakentava tuki on sellaista, jossa kaikki tulevat tietoisiksi omista toimintatavoistaan ja niiden syistä, sekä saavat mahdollisuuden opetella rakentavampia toimintatapoja.
Päihteitä käyttävä ihminen ei välttämättä pysty hyväksymään sitä, että päihteen käyttö on muodostunut ongelmalliseksi. Avun hakeminen ja vastaanottaminen riippuvuussairauteen on usein mahdollista vasta sitten, kun päihteitä ongelmallisesti käyttävä ihminen alkaa ottamaan vastuuta itsestään ja tekemisistään.
”Voiko päihdeongelmasta koskaan toipua?”
Toipuminen päihdesairaudesta on mahdollista, vaikka muutos olisikin pitkä prosessi.
Läheiset voivat kertoa päihdesairaalle hoidon mahdollisuudesta ja olla tukena. Läheiset eivät kuitenkaan koskaan ole vastuussa toisen ihmisen hoitoon hakeutumisesta tai toipumisesta. Riippuvainen ihminen on aina itse vastuussa itsestään. Ympäristön tuki ja hyväksyvä asenne kuitenkin helpottavat hoitoon hakeutumista. Myös hoitohenkilökunnan asenteella ja hoidon helpolla saatavuudella on merkitystä.
Riippuvuussairaudesta toipuessaan ihminen alkaa ottaa itse vastuuta elämästään. Päihderiippuvuudesta toipuminen on kuitenkin pitkä prosessi ja vaatii paljon uuden omaksumista. On vaativaa opetella kohtaamaan tunteita ilman kemiallista helpotusta sekä oppia saamaan mielihyvää muista asioista, kuten liikunnasta tai harrastuksista. Toipuminen näkyykin esimerkiksi siten, että tavalliselle arjelle ja ihmissuhteille annetaan taas arvoa.
Kun taito olla raittiina heikentyy, on vaarana, että riippuvuuteen sairastunut ihminen paikkaa taidon puutetta päihteellä. Päihderiippuvuuden uusiutumista kutsutaan usein ”retkahtamiseksi”. Sen vuoksi riippuvuuteen sairastunut ihminen tarvitsee tukea muilta, kuten läheisiltä, saman kokeneilta vertaisilta sekä ammattilaisilta. Usein ”retkahtamisen” taustalla on se, ettei hoito ole ollut riittävää. Monienkin ”retkahdusten” jälkeen on mahdollista toipua ja hoito voi olla hyödyllistä, vaikka ihminen jossain kohtaan ”retkahtaisikin”.
Lähteet:
Aalto, Mauri, Hannu Alho & Solja Niemelä (toim.) (2018). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim.
Karvonen, Sakari, Laura Kestilä & Tomi, Mäki-Opas (toim.) (2017). Terveyssosiologian linjoja. Gaudeamus Oy.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019). Päihderiippuvuus. Päihderiippuvuus – Mielenterveys – THL