Ihmiselämään ja ihmissuhteisiin kuuluu monenlaisia tunteita. Tunteet vaihtelevat kuin säätilat, emmekä aina edes kiinnitä huomiota siihen, mitä tunnemme. Kuten muutkin mielenterveyden häiriöt, päihteiden ongelmallinen käyttö vaikuttaa tunteiden ilmaisuun, kokemiseen sekä ihmisen käytökseen.
Päihdesairaus aiheuttaa kyvyttömyyttä ilmaista omia tunteitaan rakentavasti. Sen vuoksi käyttäjä saattaa vetäytyä, ajautua ristiriitoihin läheistensä kanssa tai ylittää heidän henkilökohtaiset rajansa. Riippuvaiselle päihteiden käyttäminen korvaa muut tavat kohdata ja käsitellä tunteita.
Päihderiippuvuus ja päihteidenkäyttäjän käytös vaikuttavat luonnollisesti myös läheisen kokemiin tunteisiin.
Päihteidenkäyttö luo syyllisyyttä ja häpeää
Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa, ja jokainen ihminen kokee kielteisinä pidettyjä tunteita ja epämiellyttäviä ajatuksia. Kun ihminen ymmärtää omia tunteitaan, hänellä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tekemiinsä valintoihin. Tunteet auttavat ihmistä tarkastelemaan omia tarpeitaan ja määrittelemään rajojaan.
Päihteidenkäyttö herättää usein syyllisyyttä ja häpeää, jota tuntevat niin käyttäjä itse kuin myös hänen läheisensä. Joskus näiden kahden tunteen erottaminen voi olla vaikeaa. Usein määritellään, että syyllisyys syntyy jostain, mitä ihminen on tehnyt ja häpeä siitä, että tuntee itsensä vääränlaiseksi muiden silmissä.
Päihderiippuvuuden vuoksi ihminen voi tuntea häpeää tai syyllisyyttä jostain, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Läheisen syyllisyys ja häpeä syntyvät usein suhteessa päihderiippuvaiseen. Läheinen voi tuntea syyllisyyttä siitä, ettei ole huomannut toisen ihmisen riippuvuuden syntyä tai voinut vaikuttaa siihen. Syyllisyys onkin tavallinen tunne, vaikka syyt päihderiippuvuuteen eivät ole läheisessä. Läheinen voi tuntea syyllisyyttä myös silloin kun asettaa omat tarpeensa käyttäjän toiveiden edelle. Syyllisyys ja häpeä eivät kuitenkaan vie eteenpäin, vaan niistä olisi hyvä pikkuhiljaa päästää irti.
”Olen ollut jatkuvasti huolissani ja ahdistunut. En osaa oikein itkeä, vaan suru ja tuska purkautuvat raivokohtauksina. Olen kokenut raskaita syyllisyyden tunteita, häpeää ja pettymystä siitä, että omat lapseni ovat tuhonneet elämänsä.”
Tunteet kuormittavat
Useat kielteisiksi koetut tunteet voivat tuntua lamaantumisena, mutta myös levottomuutena tai kiihtymisenä. Ruokahalu voi hävitä ja keskittyminen vaikeutua. Joskus kielteiset tunteet lisäävät mielitekoja. Ikävät tunteet voivat tuntua fyysisinä oireina, kuten epämääräisinä rintakipuina, hengenahdistuksena, huimauksena, päänsärkynä, vatsavaivoina tai niskakipuina.
Pitkään kestävät vahvat tunteet aiheuttavat kuormittumista ja heikentävät stressinsäätelykykyä. Päihderiippuvaisen rinnalla eläneet läheiset saattavat kuvailla, että pienetkin stressinaiheuttajat, joista on ennen selvinnyt ilman suurempia ongelmia, saattavat yllättäen viedä kaikki voimavarat. Läheisestä saattaakin tuntua kuin kehon hermostopääkeskus olisi lopullisesti vioittunut.
Uupumuksen ei kuitenkaan tarvitse olla pysyvää, sillä apua on saatavilla. Tuen ja harjoittelun avulla moni läheinen pystyy vahvistamaan omia stressinhallintataitojaan ja vahvistamaan mielensä hyvinvointia.
Ulkopuolisuutta ja surua
Läheinen elää usein erilaisten tunteiden ristiaallokossa. Yksi tavallisimmista tunteista on häpeä. Häpeä voi johtua päihteitä ongelmallisen käyttävän ihmisen käytöksestä tai siitä, että omassa perheessä on haasteita päihteiden kanssa. Läheinen voi kokea voimakasta yksinäisyyttä ja erillisyyttä suhteessa muihin ihmisiin. On tavallista myös tuntea pelkoa siitä, että muut tuomitsevat päihderiippuvaisen ja hänen läheisensä.
Läheinen voi syyttää itseään ja miettiä, onko itse aiheuttanut toisen ihmisen ongelmallisen päihteidenkäytön. Ulkopuolisuuden tunne voi aiheuttaa surua ja saada läheisen eristäytymään kotiinsa. Ajatus omasta kelpaamattomuudesta voi taas nostaa pintaa häpeää.
Kuormittavassa tilanteessa eläessään läheinen voi tuntea itsensä alakuloiseksi – ikään kuin suru olisi muuttanut mieleen asumaan pysyvästi. Kaikki muut ihmiset saattavat näyttää onnellisilta ja huolettomilta silloin, kun suru istuu omalla olkapäällä.
Joskus tunne lyö kuin aalto – voimakkaasti ja yllättäen. Tunteen hyökyessä päälle läheinen saattaa menettää kykynsä hallita tilannetta. Esimerkiksi suuttuessaan ihminen ei välttämättä kykene rakentavaan keskusteluun, vaan tilanne suistuu huutoon ja haukkumiseen.
Hallinnan tunteen menettäminen on normaalia ja sitä tapahtuu kaikille. On tavallista, että kuormittuneen ja uupuneen ihmisen tunnereaktiot ovat voimakkaita. Tästä huolimatta läheinen voi kokea syyllisyyttä, jos tunne pääsee ottamaan vallan käytöksestä. Joskus oman uupumisen huomaa vasta, kun oma tunnereaktio yllättää. Voimakkaat tunnereaktiot ovat merkki siitä, että on aika pysähtyä kuuntelemaan omia tarpeita, tunteita ja jaksamista.
Voimakkaat tunteet ja pitkittynyt stressaava tilanne voivat johtaa uupumiseen. Omien tunteiden lisäksi päihderiippuvaisen ihmisen ahdistus voi tarttua hänen läheisiinsä. Vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen rinnalla myös myötätuntouupumus saattaa iskeä. Päihderiippuvaisten ihmisten läheiset ovatkin usein vastaanottavaisia muiden tunteille, mutta jäävät itse ilman kannattelua ja myötätuntoa. Läheiset tarvitsevat tilanteeseensa tukea, jotta he pääsevät purkamaan tunteitaan turvallisesti ja saavat olla vuorostaan kannateltuina.
Onnea vastoinkäymisistä huolimatta
Ihminen jaksaa paremmin, kun elämässä on vaikeuksien lisäksi hyviä asioita. Onnellisuus lisää terveyttä. Onnellisuus ei ole ohimenevä tunne vaan pysyvämpi mielentila. Onnellisuuteen liittyviä tunteita taas ovat onni ja ilo. Onnellisuus on positiivisten tunteiden perusta, jolle onni ja ilokin rakentuvat. Se on hyvinvointia, jota onni ja ilo vahvistavat.
Elämää kohtaava vakava kriisi voi horjuttaa onnellisuuden perustuksia. Rakkaan ihmisen päihteidenkäytön muuttuessa ongelmaksi läheisestä voi tuntua, ettei voi koskaan enää olla täysin onnellinen.
Onnellisuutta voi kehittää elämän vastoinkäymisistä huolimatta. Myötätunto ja etenkin itsemyötätunto auttavat onnellisuuden vahvistamisessa. Yksikään ihminen ei ole täydellinen, joten omien virheiden sijaan kannattakin keskittyä hyviin piirteisiin itsessään ja luopua itsensä syyttämisestä.
Yhteenkuuluvuus lisää onnellisuutta. Päihderiippuvaisten ihmisten läheiset voivat löytää yhteenkuuluvuutta esimerkiksi vertaistukiryhmistä.
Sisäisen rauhan löytämisessä auttaa asioiden hyväksyminen: et voi vaikuttaa kaikkeen, etkä kontrolloida päihteitä käyttävän läheisesi valintoja. Hyvinvointia ja onnellisuutta tukevat myös itselle tärkeät harrastukset, kuten liikunta.
Onnellisuus ei tarkoita sitä, ettei elämässä olisi vaikeampiakin tunteita: surua, pelkoa ja huolta. Onnellisuus liittyy myös toiveikkuuteen: toivoon siitä, että elämässä ja tulevaisuudessa on hyvää.
Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen ja itsessään arvokas, myös päihderiippuvaisen ihmisen läheisen elämä. Omasta onnellisuudestaan on lupa pitää huolta.
Lähteet:
Ringbom, Heli & Sari Jurvansuu, 2019. Rakkautta, vihaa, pelkoa ja toivoa – mielenterveys- ja päihdeomaisten tunteet läheistään kohtaan. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 7/2019. A-klinikkasäätiö, Helsinki.
Läheisen kokemat tunteet
Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa. Tunteet eivät itsessään ole kielteisiä tai myönteisiä, usein kuitenkin määrittelemme ne hyviksi tai huonoiksi niiden miellyttävyyden kautta. Tutustu seuraavaksi yleisimpiin läheisten läpikäymiin tunteisiin alla.
Läheisyyteen kuuluu useimmiten välittämistä, kiintymystä ja rakkautta. Kun kyseessä on itselle rakkaan ihmisen sairaus, päihderiippuvuus aiheuttaa erityistä huolta ja surua.
Päihderiippuvainen henkilö on aina jollekulle rakas ihminen, kuten oma lapsi, sisarus, puoliso, lapsenlapsi tai ystävä. Päihteiden käytöllä tai käytön pituudella ei useinkaan ole vaikutusta siihen, rakastavatko läheiset päihderiippuvaista perheenjäsentään. Myös ystävyyssuhteessa saattaa olla kiintymystä tai parisuhteessa välittämistä vielä eron jälkeenkin.
Rakkaudesta voidaan puhua myös käyttämällä sanoja kiintymys ja välittäminen, sillä rakkautta on monenlaista. Usein läheiset kokevat, että suhde päihderiippuvaiseen perheenjäseneen on niin arvokas, että he haluavat vaalia sitä vaikeuksista huolimatta.
Rakkaus päihderiippuvaista kohtaan ei kuitenkaan estä läheistä tuntemasta muita tunteita. Rakkaudesta huolimatta on aivan normaalia tuntea päihteitä käyttävää ihmistä kohtaan myös kielteiseksi koettuja tunteita, kuten vihaa tai ahdistusta.
Joskus kiintymystä on vaikea tuntea, kun päihderiippuvuus tekee vuorovaikutuksesta vaikeaa ja muuttaa riippuvuudesta kärsivää ihmistä. Tämä on ymmärrettävää.
Rakkaus ja kiintymys ovat tunteita, joita useat läheiset tuntevat ja haluavat vaalia. Tunne rakkaudesta sekä yhteiset kokemukset voivat kantaa vaikeidenkin hetkien yli. Rakkaus riippuvaista kohtaan ei kuitenkaan sulje pois sitä, että läheisellä on oikeus asettaa oma hyvinvointinsa etusijalle.
Häpeä syntyy huonommuuden kokemuksesta tai kun emme tule nähdyksi haluamallamme tavalla. Häpeällä on usein juuret ympäristössä, jossa olemme kasvaneet. Hyväksyttiinkö ja nähtiinkö meidät? Vai tulimmeko tuomituiksi ja syytetyiksi? Moniin ihmisiin on jo nuoruudessa asettunut ajatus omasta riittämättömyydestä ja häpeä vääränlaisuudesta. Häpeä nousee esiin, kun koemme elämämme ja itsemme olevan vääränlaisia.
Häpeä on sopivissa määrin hyödyllinen tunne, sillä pelko häpeästä estää ihmistä toimimasta väärin. Toisaalta voimakas häpeä aiheuttaa ongelmia, altistaa mielenterveydenhäiriöille ja riippuvuuksille. Ihminen voi olla valmis vaarantamaan hyvinvointinsa, jotta välttäisi häpeän tunteen. Häpeältä suojautuminenkin muilla tunteilla tai käytöksellä aiheuttaakin usein ongelmia. Itsemyötätunnon harjoittelu on hyvä keino liiallista häpeää vastaan.
Häpeän syntyyn vaikuttaa myös kulttuurimme. Suomi on yksilökeskeinen yhteiskunta, jossa usein ajatellaan, että ihmisten tulee pärjätä omillaan ja onnistuminen elämässä tapahtuu riittävän kovan yrittämisen kautta. Häpeä liittyy tunteeseen omasta heikkoudesta. Todellisuudessa kukaan ei pärjää aivan yksin, eikä kenenkään pitäisi joutua pärjäämään yksin. Terveeseen aikuisuuteen kuuluu sekä yksin pärjääminen että kyky ottaa muilta apua vastaan.
Päihdesairautta pidetään edellinen häpeällisenä ja leimaavana, sillä sen ajatellaan johtuvan päihteidenkäyttäjästä itsestään tai hänen läheisistään. Vallalla olevan ajattelutavan vuoksi päihteisiin liittyvä häpeä saa päihdesairaan ja hänen läheisensä salailemaan käyttöä.
Häpeään liittyy tunne riittämättömyydestä tai huonommuudesta. Ihminen voi myös tuntea itsensä avuttomaksi, koska ei pysty enää hoitamaan asioitaan yleisten normien mukaisesti. On tavallista, että ihmiset kokevat sisäistettyä häpeää, joka vahvistuu, kun elämä ei sujukaan odotusten ja toiveiden mukaisesti.
Läheiset voivat tuntea häpeää päihteidenkäyttäjän teoista. Silloin häpeän tunne on aiheetonta häpeää tai myötähäpeää. Ihminen voi hävetä myös sitä, että muut eivät näe heidän tilannettaan siten, kuin he haluaisivat. On tavallista, että häpeä estää ihmistä kertomasta vaikkapa puolison päihderiippuvuudesta, koska silloin puoliso nähtäisiin vain riippuvaisena.
Häpeä voi estää ihmistä toimimasta tai hakemasta apua. Tunne siitä, että läheisen olisi itse pitänyt pystyä vaikuttamaan toisen ihmisen riippuvuuden syntyyn, aiheuttaa monille häpeää. Varsinkin jos läheinen työskentelee sosiaalialalla, hän voi kokea epäonnistumista ja sen synnyttämää häpeää. Ymmärrys riippuvuussairauden luonteesta voi vähentää häpeän tunnetta.
Päihteidenkäyttäjän läheinen voi hävetä myös sitä, mitä on joutunut kokemaan tai ettei ole pystynyt elämään vallitsevien hyvän elämän normien mukaisesti. Läheinen voi pelätä, etteivät muut usko hänen tarinaansa ja pelkää joutuvansa naurunalaiseksi. Häpeä voi estää ihmistä kertomasta vaikeasta tilanteesta jopa omalle perheelle tai muille tärkeille ihmisille.
Viha on elintärkeä tunne. Ihminen voi kokea vihaa niin ensisijaisena kuin joskus toissijaisenakin tunteena. Toissijaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen tunne peittää alleen varsinaisen tunteen. Moni vanhempi on suuttunut vaikkapa sen jälkeen, kun pelästynyt lapsen juoksemista autotielle. Toisinaan jokin toinen tunne voi aiheuttaa vihaa, kun ihminen haluaa suojella itseään ensijaiselta tunteelta: pettymykseltä, pelolta, yksinäisyydeltä.
Viha on ensisijaisena tunteena tärkeä: se syntyy, kun me tai läheisemme olemme uhattuina. Viha kertoo siitä, että rajojamme on rikottu. Se suojelee ihmistä tekemästä asioita vain toisten mieliksi ja voi auttaa ihmistä selviämään hankalista tilanteista.
Viha voi syntyä monien tunteiden pohjalta. Turhaudumme, jos asiat eivät yrityksistä huolimatta suju. Suutumme ja tunnemme vihaa nöyryytettyinä, kun joku on loukannut meitä. Toisinaan häpeä voi näkyä vihan tunteena, jos tunnemme häpeää jostain, mitä toinen ihminen on meille tehnyt.
Kun päihteet kuormittavat ihmissuhdetta, vihaa voi herättää esimerkiksi se, että päihderiippuvainen jättää yhdessä sovittuja asioita hoitamatta ja pakenee yhteistä arkea päihteiden pariin. Luottamuksen rikkoutuminen aiheuttaa suuttumista ja vihaa.
Vihaa pidetään voimakkaana tunteena, ja ihmisen voikin olla vaikea hyväksyä sitä osana omia tunteitaan. Moni ajattelee, ettei voimakas viha kuulu välittäviin ihmissuhteisiin. Voimme suuttua, mutta emme halua tuntea vihaa rakasta ihmistä kohtaan.
Jos oma lapsi käyttää päihteitä, vanhempi voi ajatella, ettei viha kuulu hyvään lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Silloin vanhempi saattaa joutua tilanteeseen, jossa epäitsekkyydestä tulee niin vahva osa vanhemmuutta, että päihderiippuvaista lasta autetaan ja ymmärretään loputtomasti. Suojaava viha, joka auttaa asettamaan omat rajat, ei toimikaan enää vanhempien eduksi ja he uupuvat.
Vihan tunne silloin, kun toinen ihminen ylittää omat rajamme röyhkeästi useita kertoja, ei tarkoita rakkauden puuttumista. Viha viestii tarpeesta huolehtia omasta jaksamisestaan. Pitkään kestävä viha kuluttaa elimistöä ja pahimmallaan tehdä ihmisestä sairaan. Pitkäkestoinen viha voi esimerkiksi nostaa verenpainetta.
Vihan tunne ei ole sama asia kuin aggressiivinen käytös. Aggressiivinen käytös ja väkivaltaiset teot vaativat aina päätöksen toimia näin. Me kaikki tunnemme vihaa ja aggressiota. Näitä tunteita voi kuitenkin opetella purkamaan rakentavasti.
Jokainen voi opetella itselle sopivia rauhoittumistaitoja vihan tunteen iskiessä. Kun tunteen korkein huippu on ohitettu, vihaan voi suhtautua uteliaana, ja kysyä itseltään: ”Mistä tämä suuttumukseni kertoi?” Myös myötätuntoinen suhtautuminen omaan vihaan on hyödyllistä. ”No eipä ollut ihme, että suutuin”, voi tilanteen jälkeen todeta.
Suru on osa elämää. Suru kertoo siitä, että joudumme luopumaan jostain meille tärkeästä asiasta tai ihmisistä. Voimme tuntea surua, kun haaveemme kariutuvat tai ihmissuhde päättyy. Suru on usein myös läsnä läheisen elämässä: tunnemme surua toisen sairaudesta ja sairauden vaikutuksesta hänen ja omaan elämäämme. Moni tuntee ennakoivaa surua tulevista menetyksistä ja luopumisesta.
Suru mahdollistaa pysähtymisen ja itsensä kuuntelemisen. Kun muut näkevät, että olemme surullisia, saamme lohdutusta. Suru voi vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja tarjota mahdollisuuden surra yhdessä. Sanotaankin, että jaettu suru on kevyempi kantaa.
Tunnemme surua erilaisista asioista. Esimerkiksi menetyksen tunne tuntuu suruna. Voimme surra sitä, että menetämme päihteitä ongelmallisesti käyttävän ihmisen kanssa sen elämän tai tulevaisuuden, josta olimme haaveilleet.
Päihderiippuvaisten läheiset saattavat myös kertoa, kuinka ikävä heillä on sitä ihmistä, joka riippuvainen oli aikaisemmin, ennen päihdeongelmaa. Läheiset tuntevat surua myös hylätyksi tulemisen vuoksi: hylätty olo syntyy, kun päihteestä tulee rakkaalle ihmiselle ihmissuhdetta tärkeämpi. Moni suree myös sitä, miten päihderiippuvaisen elämä kapenee ja terveys heikkenee.
Päihteitä ongelmallisesti käyttävä ihminen on usein poissaoleva. Päihderiippuvuuden vuoksi lapsi voi menettää vanhemman, puoliso kumppanin, vanhempi ei saa yhteyttä lapseensa tai ystävä ei enää välitä. On luonnollista tuntea surua, kun riippuvuus tai muut sairaudet tulevat osaksi omaa elämää.
Syyllisyyden tunne on läsnä silloin, kun ihminen ajattelee toimineensa väärin. Rakentavana tunteena syyllisyys saa ihmisen korjaamaan omaa käytöstään oikeaan suuntaan. Monet ihmiset tuntevat myös ylimitoitettua ja turhaa syyllisyyttä asioista, joihin he eivät itse voi vaikuttaa.
Syyllisyys voi olla vaikea tunne kestää, jonka seurauksena tunne saatetaan pyrkiä siirtämään toiseen ihmiseen. Tämä voi näkyä päihteitä ongelmallisesti käyttävän ihmisen tarpeena syyllistää omasta tilanteestaan läheisiään.
Rakkaan ihmisen päihteiden käyttö herättää aina läheisissä hämmennystä: Miksi päihderiippuvuus on syntynyt? Miksi toinen valitsee päihteet, vaikka kaikki vaikuttaa olevan hyvin?
Samalla, kun läheinen etsii syitä päihdeongelmalle, päihderiippuvainen saattaa syyttää tilanteesta läheisiään. Uupunut läheinen ryhtyy miettimään, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja miten on omalta osaltaan vaikuttanut päihderiippuvuuden syntymiseen. Näin rakentava syyllisyys, joka normaalissa tilanteessa osoittaa tehdyn virheen ja ohjaa korjaamaan sen, muuttuu vahingoittavaksi ja aiheettomaksi syyllisyydeksi.
Viha ja sen aiheuttama käytös voivat herättää myös syyllisyyttä. Vihaan liittyvää ilmaisua, kuten huutamista, ei kulttuurissamme pidetä hyvänä käytöksenä. Todellisuudessa olemme kuitenkin kaikki olleet tilanteessa, joka on vaatinut vihan ilmaisemista: esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa saatamme saada parempaa palvelua, kun olemme näyttäneet, että tarpeitamme ei ole huomioitu.
Läheinen voi päihderiippuvaiselle suuttuessaan tuntea suurta syyllisyyttä tunteistaan. Syyllisyys voi syntyä vaikkapa siitä, ettei ole onnistunut pysymään rauhallisena riidan hetkellä, vaikka olisi halunnut.
Päihteiden varjostamissa ihmissuhteissa riitaisaan tilanteeseen joudutaan yleensä pitkäaikaisen stressin ja paineiden täyttämän elämäntilanteen saattelemana. Tilanteeseen saattaa liittyä useita negatiivisena pidettyjä tunteita, eikä läheinen ole saanut riittävästi tukea itselleen.
Läheisen yritykset auttaa päihteitä ongelmallisesti käyttävää henkilöä voivat osoittautua toimimattomiksi. Päihteidenkäyttäjä ei välttämättä juurikaan osoita kiitollisuutta saamastaan avusta tai voi jopa käyttäytyä loukkaavasti läheistä kohtaan. Tilanne voi herättää läheisessä vihaa, jonka taustalla on turhautumista tai loukkaavien sanojen tuomaa häpeän tunnetta. Rajojen ylittäminen, kuten päihteidenkäyttäjän piittaamattomuus kodin tai perheen säännöistä, voi myös voi turhauttaa läheistä.
Syyllisyys omista tunteista ja ajatuksista läheisenä ei useinkaan ole hyödyllistä. On tärkeää miettiä odotuksia, joita itselleen päihderiippuvaisen läheisenä asettaa. Vaatimukset tasaisesta ja rauhallisesta käytöksestä ovat usein ylimitoitettuja ja mahdottomia toteuttaa. Itsemyötätunto voikin auttaa ylimitoitetun syyllisyyden kokemuksiin.
Pelko antaa ihmiselle voimaa reagoida nopeasti uhkaavassa tilanteessa. Pelon tunne tähtää selviytymiseen ja elämän säilyttämiseen. Vältämme tilanteita, jotka vaikuttavat pelottavilta. Pelko virittää kehon hälytystilaan, ja jatkuva pelkääminen uuvuttaa ihmisen. Monet päihderiippuvaisten läheiset kertovat, että rakkaan ihmisen päihteidenkäytön myötä pelosta tulee pysyvä osa heidän elämäänsä.
Pelko tärkeän ihmisen menettämisestä tai tilanteen huononemisesta on läsnä monen läheisen elämässä. Pelon keskellä eläminen on kuormittavaa ja kaventaa läheisen elämää. Läheiset voivat pelätä, että käyttäjä satuttaa itsensä, hänet pahoinpidellään tai hän kuolee. Lisäksi läheistä voi pelottaa, että päihdemaailma ulottuu läheisen omaan elämään. Jos pelko johtuu turvattomuudesta tai väkivallan uhasta, on tärkeää, että läheinen hakee apua väkivaltatyön palveluista. Jokaisella on oikeus elää turvassa – ilman väkivallan uhkaa
Pelon tunne on ihmisen selviytymisen kannalta tärkeä, mutta jos pelko on jatkuvaa, se voi kääntyä haitalliseksi. Haitallisia ovat myös ennakoivat pelon tunteet: ihminen voi alkaa pelätä esimerkiksi surua, yksin jäämistä tai häpeää.
Pelko voi näkyä hätääntymisen tunteena, jossa ihminen ”menee pois tolaltaan”, ja lamaantuu. Pelko voi aiheuttaa ihmissuhteeseen takertumista tai ylihuolehtivaisuutta, jolloin läheinen ajattelee, ettei päihderiippuvainen ei selviä, jos läheinen ole koko ajan saatavilla.
Ahdistus on monelle tuttu, epätoivottu vieras. Jokainen meistä tuntee ahdistusta elämänsä aikana. Se voi olla hetkellistä tai muuttua pitkäaikaiseksi. Hetkellinen ahdistus on suojaava tunne. Se kertoo, kun elämässämme asiat eivät ole hyvin ja tarvitsemme muutosta. Ahdistus voi myös viestiä, että ihmisellä on elämässään kokemuksia, joita hänen tulee käsitellä. On tavallista, ettei ihminen osaa heti nimetä ahdistuksen syytä, vaan se tuntuu yleisenä kuristavana tunteena. Ahdistus on kehollinen tunne ja joskus hiipivän ahdistuksen tunnistaa kehon tuntemuksista.
Ahdistuksen taustalla voi olla useita tunnetiloja, joiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Pitkään jatkuessaan ahdistus kuluttaa ja voi johtaa masennukseen. Toisinaan läheiset kuvaavat, kuinka hankalan tilanteen aiheuttama ahdistus lamaannuttaa ja vie toimintakyvyn, sillä levottomana ja tuskaisena mihinkään on vaikea keskittyä.
Jos ahdistus yleistyy, on tärkeää hakea apua. Ahdistusta voidaan hoitaa tehokkaasti – vaikka elämässä edelleen olisi ahdistusta aiheuttavia huolia.