Päihteiden käyttäjien läheisiä tukevien järjestöjen järjestämään Huolta vai hyvinvointia -tilaisuuteen 17.9.24 osallistui yhteensä yli 100 osallistujaa hyvinvointi-alueilta, järjestöistä ja puolueista. Yksi esille noussut asia oli huoli tulevien vuosien rahoitusleikkausten vaikutuksista järjestöjen ja hyvinvointialueiden toimintaan. Tässä tilanteessa järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyön merkitys korostuu ja on tärkeä hyödyntää toimivia työmalleja ja tuen muotoja.
Avauspuheenvuorossaan tilaisuuden juontaja, Sininauhaliiton arviointipäällikkö, Marja Vuorinen sanoo: ”Olemme keskustelemassa päihteitä käyttävien läheisten tilanteesta ja tarpeista. Kuulemme, mistä ja miten läheiset löytävät tukea ja palveluita. Toisaalta läheiset eivät välttämättä hakeudu palveluihin. Tukea on vaikea saada, jos ei sitä hae tai jos sitä ei kehtaa hakea. Mitä asialle voisi tehdä?”
Vuorinen jatkaa: ”Keistä me puhumme, kun me puhumme päihteitä käyttävien läheisistä? Puhumme äideistä, isistä, siskoista, veljistä, lapsista, puolisoista, ystävistä, työkavereista tai muista päihteitä ongelmallisesti käyttävän henkilön lähellä olevista ihmisistä.”
Vuorisen mukaan päihteiden käyttö koskee laajoja joukkoja ihmisiä. THL:n arvio on, että Suomessa on noin 400 000 ongelmallisesti alkoholia käyttävää ihmistä. Huumeita haitallisesti käyttäviä on noin 40 000. Jos arvioimme, että jokaisella päihderiippuvaisella on ympärillään kaksi tai kolme kuormittunutta läheistä, niin puhumme yli miljoonasta ihmisestä. Jatkossa tarvitsemme lisää kustannus-, vaikutus- ja tutkimustietoa päihteiden käyttäjien läheisten tilanteesta.
Läheisen tuen tarpeista keskustelivat läheistyöntekijä Katja Rauhala Nuorten Ystävät ry Vertosta ja läheinen Marja Moisander. Haastattelijana toimi päihdeneuvonnan yksikön päällikkö Kaisa Åberg Ehyt ry:stä.
”Läheisen avun tarpeet ovat moninaisia. Faktatiedon tarve on valtava ja sitä kautta ymmärrys päihdesairautta kohtaan. Tiedon ja läheistuen avulla on helpompi hyväksyä läheisen päihteiden käyttö. Olisi tärkeää, että ammattilainen ottaa koppia asiasta kysymällä läheiseltä hänen jaksamisestaan ja kuuntelee,” Marja Moisander kertoo omien kokemuksiensa pohjalta.
Oulussa läheistyöntekijänä toimiva Katja Rauhala kertoo kokemuksia vertaistukiryhmään merkityksestä. Yhden ryhmään osallistujan palaute oli: ”Tämä on minun uusi perhe”. Rauhala kuvailee ihannetilannetta: ”Kun läheinen saattelee päihteitä käyttävän palveluun, niin vieressä olisi ovi, jossa lukee ”läheinen”. Minimissään ammattilainen voi kuulla huolen ja auttaa läheistä selvittämään, mitä palveluita on saatavilla”.
Työssään Rauhala kannustaa läheisiä rajojen vetämiseen oman hyvinvoinnin vuoksi. ”Kannustan läheisiä keskittymään omaan elämään. On tärkeä pohtia, miten he ovat päihteiden käyttäjän elämässä. Rajanveto ei ole helppoa. Rajanveto voi olla joskus viesti käyttäjälle, että nyt hänen tarvitsee hakea apua,” Katja Rauhala sanoo.
Marja Moisander puhuu myös vertaistuen ja rajojen vetämisen tärkeydestä. ” Se, että joku kuuntelee tuomitsematta, on suuri vaikutus. Minulla kesti todella kauan tehdä rajausta. Järjestön vertaistukiryhmässä peilasin tilannettani muiden kokemuksiin. Sain eväitä työstää ajatuksiani ja rajojen vetoa. Kukaan muu ei elä päätökseni kanssa. Kun päätös on tehty, sen takana oli helpompi seistä.”
Päihteiden käytön vaikutukset ovat kokonaisvaltaisia. Päihteiden käyttäjät reagoivat tilanteeseen monella tavalla, niin myös läheiset voivat oireilla vastaavasti. Moisanderilla fyysiset oireet kehittyivät pikkuhiljaa, esimerkiksi suolisto reagoi, leposyke oli korkealla, korvaa tinnitti, unen laatu kärsi. Psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia ovat olleet muun muassa haasteet muistin ja ajattelun toiminnoissa sekä ystävyyssuhteiden kärsiminen.
”Luin yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, että päihteiden käyttäjät läheiset kuormittavat terveydenhuoltoa eniten. Tilanne on mahdollisesti samansuuntainen Suomessa, vapaaehtoistatyötä Irti Huumeista ry:ssä tekevä Marja Moisander pohtii, ja jatkaa: ”Toivoisin, että jo koulutustasolla otettaisiin läheisnäkökulma huomioon. Oppilaitosvierailuilla olen huomannut, että opiskelijat arvostavat läheisten roolista puhumista.”
Keskustelua luotsannut Kaisa Åberg summaa yhteenvedossaan: ”Ammattilaisten tulisi kysyä läheisen vointia. Kun läheinen ottaa yhteyttä, hänellä on itsellä voimavarat tosi vähissä. Usein läheinen on hakenut apua päihteiden käyttäjälle ja unohtanut itsensä. Läheiselle tulisi kertoa paikallisista ja valtakunnallisista palveluista – sekä julkisen puolen että järjestöjen.”
Yhteistyötä yhteisen asian äärellä korostivat myös Marja Moisander ja Katja Rauhala. Julkisen ja järjestöjen rinnalle Moisander nostaa myös työterveyshuollon, jonka kautta hän sai tärkeää tukea sairastuttuaan poikansa päihdekuoleman jälkeen. Työterveyshuollon kautta hän sai muun muassa lähetteen pitkäkestoiseen psykoterapiaan.
Kuka auttaa läheistä? -paneelikeskusteluun osallistuivat psykososiaalisen tuen päällikkö Mari Luoto, Helsingin kaupungilta, toiminnanjohtaja Pekka Lund Sininauhaliitosta, sosiaalityön yliopistonlehtori Teija Karttunen Helsingin yliopistolta. Keskustelua veti viestintäjohtaja Tarja Virolainen A-Klinikkasäätiöltä.
”Meillä Helsingissä läheisillä on mahdollisuus saada apua avoimista palveluista. Näyttää, että läheiset löytävät huonosti palveluihimme. Niihin ei osata hakeutua. Yksi haaste on, että päihdeongelmaa hävetään ja on vaikean tuntuista hakea apua itselleen? Meillä elää yksinpärjäämisen eetos ja palvelujärjestelmämme on yksilökeskeinen,” Mari Luoto pohtii.
”Meidän tulisi puhua avoimemmin päihteistä,” Helsingin yliopiston Teija Karttunen sanoo ja jatkaa: ”Nyt jo uskalletaan puhua avoimemmin mielenterveyden ja neuropsykiatrisista ongelmista. Liian usein päihdehäpeä siirtyy läheisen kannettavaksi ja syyllisyyden kokemus sisäistyy. Meillä on ristiriitainen suhtautuminen alkoholiin ja päihteisiin.”
Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund: ”Ihmisten kirjo on laaja. Haitallisesti päihteitä käyttävien läheiset ovat monipuolinen joukko erilaisine tarpeineen ja taustoineen. Olisi tärkeä nähdä tilanne systeeminä, jossa ihminen tarvitsee monipuolista tukea, sekä palvelujärjestelmän ammattilaisten että esimerkiksi vertaisten tukea. Olen oppinut tekemämme erotyön kautta, että eroissa on usein taustalla päihteet tai eron seurauksena on liiallinen päihteiden käyttö.”
”Keskustelu päihteistä on hyvin kärjistynyttä. Yhtäältä ihannoidaan sivistynyttä ja eurooppalaista alkoholin käyttöä, viinin juojat ovat lähes sankareita, toisaalta huumeiden käyttäjiin suhtaudutaan rikollisina. Meillä on tässä kulttuurinen ongelma. Toisaalta päihdeongelmia katsotaan enemmän sosiaalipoliittisena kuin terveyspoliittisena kysymyksenä, mikä luo stigmaa ja vaikeuttaa avun hakemista,” Lund sanoo.
”Miten me ymmärretään päihdeongelma?, Teija Karttunen kysyy. ”Keitä kaikkia päihdeongelmainen tuo mukanaan? Miten nähdään läheisverkosto? Meillä on omat slotit palveluiluille. Mikä on päihteitä käyttävän ”oma kohta”, entä läheisen? On paljon näyttöä, että kuntoutuminen tapahtuu suhteiden kautta. Jos läheiset jäävät sivuun, niin iso pala puuttuu. Voisiko yksilökeskeinen toimintakulttuuri muuttua sellaiseksi, että päihteiden käyttäjältä kysyttäisiin, keitä heidän perheeseensä kuuluu,” Teija Karttunen ehdottaa.
Mari Luodon mukaan järjestöjen ja julkisen yhteistyö on tärkeää nyt ja jatkossa. Järjestöjen tarjoamat palvelut ovat Helsingissä tärkeitä. Päihteitä käyttäjät ovat meillä mukana palveluiden kehittämisessä. Voisimme myös ottaa läheisiä enemmän kehittämiseen mukaan. Tällä hetkellä Helsingissä on käytössä läheiskokemusasiantuntijan vastaanotto.
”Monissa järjestöissä on kehitetty uniikkia osaamista mm kohdennettuja työmalleja. Päihdeongelman kohdalla asiakkaat eivät ole loppumassa, mutta rahat ovat, Nyt muutosten aikaan tarvitaan malttia, että ei kadoteta hyviä ratkaisuja. On olemassa esimerkkejä maailmalta, miten julkisen puolen toimijoita koulutetaan tunnistamaan ongelmia,” Teija Karttunen vinkkaa.
Järjestöjen ja hv-alueiden yhteistyön yhtälöä ei ole helppo ratkaista. Lund näkee kuitenkin monia mahdollisuuksia tässä ajassa: “Julkisia vastuutahoja on nyt paljon vähemmän, kun vastuu on hyvinvointialueilla eikä kunnilla. Tieto on helpompi saada liikkumaan ja yhteyksiä on helpompi luoda. Toisaalta olemme oppineet toimiaan verkossa, minkä ansiosta esimerkiksi vertaisryhmiä voidaan järjestää maanlaajuisesti.”
Paneelin juontaja Tarja Virolaisen kysyi panelisteilta, miten asiat voisivat hyvinvointialueilla ja millaista järjestöjen ja julkisten palveluiden yhteistyö voisi olla viiden vuoden kuluttua?
“Jossain vaiheessa hyvinvointialueilla loppuu alkuvaiheen säästäminen ja päästään toteuttamaan uudistuksen alkuperäistä tavoitetta, joka on siirtää painopistettä raskaista ja kalliista erikoissairaanhoidon palveluista varhaiseen perustasoon. Viiden vuoden kuluttua olemme oivaltaneet, että päihteitä haitallisesti käyttävien läheisten varhainen tukeminen onnistuu kevyin ja kustannustehokkain ratkaisuin ja niin toimien säästetään inhimillistä kärsimystä, terveyttä ja tietysti myös julkisia varoja,” Lund visioi.
Lundin mukaan niukkojen resurssien maailmassa kaikkien pitää uusiutua ja olla valmiita uusimaan omaa ajattelua ja etsimään uusia ratkaisuja. ”On aika löytää yhteisiä ratkaisuja, yhdistää julkisen ja järjestötyön vahvuudet ja yhteistyön voima. Viiden vuoden kuluttua on opittu, että hallintorakenteet eivät estä yhteistyötä. Lisäksi olemme oppineet puhumaan päihteistä kulttuurisesti fiksusti. Osaamme keskustella päihteistä aikuisten tapaan.”
Samoihin tulevaisuuden toiveisiin yhtyivät myös Mari Luoto ja Teija Karttunen. ”Lisäksi toivoisin lisäksi enemmän tutkimusta läheisten asemasta ja että sitä kautta palveluiden kehittymistä,” Karttunen sanoo.
Ja vielä alun kysymys panelisteille: Kuka auttaa läheistä?
”Yhteistyössä järjestöt ja julkinen,” Mari Luoto
”Se, joka kohtaa ja rakastaa,” Pekka Lund
”Auttaminen kuuluu kaikille meille,” Teija Karttunen.
Huolta ja hyvinvointia – ratkaisuja päihteiden käyttäjän läheisen huomioimiseen hyvinvointialueilla 17.9.2024 -hybriditilaisuuden päätteeksi läheistyön vastaava Virpi Jaakkola Irti Huumeista ry:stä esitteli järjestöjen paikallisia ja valtakunnallisia palveluita sekä järjestöjen kehittämiä malleja läheisen kohtaamiseen. Osallistujille lähetettiin tarkistuslista ja yhteystietolista päihdealan järjestöistä.
Teksti: Henna Tarjanne-Lekola, Sininauhaliitto
Tilaisuuden järjestivät Päihdetoimijoiden läheistyön verkoston A-klinikkasäätiö, Ehyt ry, Fin Fami Uusimaa ry, Irti Huumeista ry, Kalliola, Myllyhoitoyhdistys ry, Nuorten Ystävät ry/ Verto, Sininauhaliitto ry ja Tukikohta sekä Helsingin kaupunki.
